Decomposer Syndicate (2020), Video Installation, video shot at Lappeenranta Art Museum in February 2020.

Decomposer Syndicate is an installation that is set in the imaginary future, in the year 2070. The piece depicts a meeting room of an activist group.

In t 2070, the climate change has been stopped and the social system has changed completely. After degrowth of consuming and oil consumption, various decomposing organisms have become increasingly important to society. Global capitalism has come to an end. Mass production of meat has ceased. Using fungi as translators people have learned how to communicate with different species.

The installation contains four animations. On the installation table three screens show time-lapse animations of slime molds and decaying plants in a style of an educational video. One screen that shows a slime mold animation is also placed on the wall.

Slime mold is an organism which is classified as amoeba and it consists mainly of cytoplasm. They live mainly on rotten wood and are neither plants nor animals. Although slime molds lacks muscles, brains and a nervous system, they are able to move.They spend most of their lives as individual one cell creatures, but when a chemical signal is received, that happens when food is short, they assemble into a cluster that acts as one organism. The cells don’t only come together but they really form one organism.

In this piece slime mold is a symbol of collectivity and posthumanistic thinking. The whole artwork manifests the the unity of the biosphere and the importance of all the living beings. When everything is dependent on everything, even of the smallest micro-organisms become crucial.


The Decomposer Syndicate demands that the outdated term ‘consumer’ be replaced by the term ‘decomposer’. The new saprotrophic trend recognises all materials’ potential for decomposing and the broader spectrum of nutrient cycling. We have great respect for slime mould, arthropods, bacteria, fungi and polypores.

Equality – which we take for granted between humans and animals – must extend to cover the more simple organisms such as amoebas, regardless of the species.

We are also concerned about the widespread idea of the new so-called free trade zone. We have all heard this before, and anyone familiar with 20th century history will shudder at the thought. Nobody wants to replace the freedom of association, freedom from the mechanisms of value creation or political and economic intellectualism with a retrograde capitalist system.

It is true that all fossil fuels were formed before the development of fungi. However, the Decomposer Syndicate believes that it is wrong to blame fungi for burning oil and for the resulting carbon dioxide emissions. We demand that the widely-spread blaming of fungi for this as well as other forms of their discrimination and, at worst, their mass destruction be stopped right now.

When we talk about getting organised, we are not talking about a chain, and especially not about a pyramid. No. We are talking about mycorrhiza or mycelium. We will learn from the fan-shaped growth of phaneroplasmodium on decaying wood. We move, mycelium-like, forward, backward, sideways and up and down.

Not consumers but decomposers!

Dust to dust, through compost and arthropods!

We will all be one in the end!


The Miracle Workers Collective (MWC) presented their inaugural project, A Greater Miracle of Perception, for the Finnish Alvar Aalto Pavilion at the 58th International Art Exhibition – La Biennale di Venezia.

The MWC is formed and informed by a transdisciplinary and anational community of artists, filmmakers, writers, intellectuals, performers, and activists.

The Miracle Workers Collective is:

writer Maryan Abdulkarim
scriptwriter Khadar Ahmed
writer Hassan Blasim
choreographer Sonya Lindfors
artist Outi Pieski
artist Leena Pukki
artist Martta Tuomaala
artist Lorenzo Sandoval
cinematographer Christopher L. Thomas
storyteller Suvi West
curator Giovanna Esposito Yussif
curator Christopher Wessels
and curator Bonaventure Soh Bejeng Ndikung.

Miracle Workers Collective’s film work The Killing of Čáhcerávga is a collision of five different short films that, together, tell a disjointed, communal narrative. Employing a call-and-response strategy, the film expresses a politicised dialogue around indigeneity, movement and migration in contemporary Europe.

The collective share an interest in exploring the potentiality in disciplinary disobedience.

Travelling through dreamscapes, lonely snowy plains, absurdist capitalist underwaters, greenhouse gardens and desert landscapes, the film stretches into a practice of impossible spatial rules, strange dialogue practices, and inconclusive, unresolved scenic endings.


In Search of Perfection, 2017. Clay animation, HD, 19:47″ 

In Search of Perfection visualises beauty ideal through interviews of plastic surgeons. During animation the plasticine copy of the artist’s own head molds similar to the beauty ideal surgeons describe in the interviews, which are heard as a sound of the piece. 

Animation tries to clarify what would look a perfect face nowadays. Often the features that differ from beauty ideal are seen as abnormalities, that has to be fixed. What do we search when we search for better appearance?



Leena Pukki


photo: Shoot Haley

+358 44 0457785 


Leena Pukki (b. 1984) is a visual artist who is interested in cultural hegemonies, humanity, relationship between human and other species, history, utopias, power relations and activism. Pukki’s techniques expand from large scale mural painting to media art and wearable artwork. She often works in a public space and in different artist groups or communities, also combining art to activism. She is member of Miracle Workers Collective, that represented Finland at the 2019 Venice Biennale. She is a founding member of artist group Route Couture and activist performance group Scandinavian Punks.

Pukki received MA from the Aalto University School of Art and Design in 2015 and BA from Lahti University of Applied Sciences Art Institute in 2007. She has also studied in Kunsthochschule Berlin- Weissensee in Germany and in PUC-Rio in Rio de Janeiro Brazil. Pukki lives and works in Helsinki but comes from Luumäki, southeast Finland.

Pukki is chairperson of Cultural Cooperative Makasiini and member of board in Leftist Artists’ and Writers Association Kiila.







Mural called “Kis kis kissamies” was painted on Kirkkokatu, Lappeenranta in 2019. The painting was chosen from a competition organized by the City of Lappeenranta and Kaakko Art. The proposals were asked to be based on the memories and wishes of the townspeople and stories related to the city of Lappeenranta. In the artwork I combined the wild man character and a local nursery rhyme about kittens, which were mentioned in several stories.

The coat of arms of Lappeenranta (Willmanstrand in Swedish) features a semi-naked bearded figure with a club. The word “lapland” is interpreted as referring to the periphery or the periphery of the settlement. The name of the place was apparently given by the Swedes in the 17th century.

Several stories repeated in the old children’s lore in Lappeenranta:

Little kitty curl tail
tomorrow we go to Lappeenranta

What to do there?
Kittens to wash

I find it interesting how the the representatives of the Swedish state viewed the inhabitants of the area in the 17th century . Perhaps the “wild men” were still living on the hunter-gatherer lifestyle? The idea of the Wild man includes also the concept of a great difference between civilazation and wilderness. It is often thought that wildness is something that has to be civilized. The wild man character is a historical example of the process of othering, which is used for example to justify the colonialisation of certain areas.

A club refers to defense or violence, so I was also thinking of presenting masculinity. I wanted to present a modern wild man man resting on moss. The button on the shirt has been opened and the long trousers have been taken away.

I combined the male character and cute kittens that man pets. The wildness of the wild man is not violence, but contact with nature and other living beings. Located at the entrance to the city’s largest shopping mall’s parking garage, the work invites to a less efficient lifestyle, laziness and relaxation.

Toteutin Lappeenrannan kirkkokadulle elokuussa 2019 seinämaalauksen nimeltä Kis kis kissamies. Maalaus valittiin toteutettavaksi Lappeenrannan kaupungin ja Kaakon taiteen järjestämästä kilpailusta. Ehdotuksia pyydettiin pohjautumaan kaupunkilaisilta kerättyihin muistoihin, toiveisiin ja tarinoihin, jotka liittyivät Lappeenrannan kaupunkiin. Teoksessa yhdistin useissa tarinoissa mainitun villimies– hahmon sekä kissanpoikasista kertovan lorun.

Lappeenrannan (ruotsiksi Willmanstrand) vaakunassa esiintyy puolialaston parrakas mieshahmo nuijan kanssa. Sanan “lappi” on tulkittu tarkoittavan syrjäseutua tai asutuksen ääripistettä. Paikkakunnan nimen ovat ilmeisesti antaneet ruotsalaiset 1600- luvulla.

Useissa tarinoissa toistui Lappeenrantaan sijoittuva vanha lastenloru:

Kis kis kippurahäntä

huomenna mennään Lappeenrantaan

Mitä sinne tekemään?

Kissanpoikia pesemään

Mielestäni on mielenkiintoista, minkälaisena alueen 1600-luvun asukkaat näyttäytyivät siellä vierailleille Ruotsin valtion edustajille. Ehkä villimiehet olivat edelleen metsästäjä- keräilijä- elämäntavalla toimeentulevia ihmisiä? Villimies- hahmon taustalla näkyy ajatus sivistyksen ja villeyden perustavanlaatuisesta erosta, usein niin, että “villeys” on jotakin jota täytyy sivistää. Villimies- hahmo on historian esimerkki toiseuttamisesta, jonka varjolla on ollut esimerkiksi mahdollista valloittaa alueita.

Nuija viittaa puolustautumiseen tai väkivaltaan, joten pohdin myös maskuliinisuuden esittämistä. Halusin esittää nykyaikaisen villimiehen lepäämässä mättäällä rentoutuneena. Kauluspaidan nappi on avattu ja pitkistä housuista luovuttu.

Yhdistin mieshahmoon pehmeät ja söpöt kissanpoikaset, joita mies paijailee. Villimiehen villeys ei siis ole väkivaltaa, vaan yhteyttä luontoon ja muihin elollisiin olentoihin. Lisäksi teoksen sijaitessa kaupungin suurimman ostoskeskuksen parkkihallin suulla, se kutsuu vähemmän tehokkaaseen elämäntapaan, laiskotteluun ja rentoiluun.

Kuva: Panu Johansson

Mural What Did You See While Flying


What did you see while flying? is a mural on the underpass of the Baana cycleway in Kempele. It depicts blue tits and focuses on of color perception.

The human eye detects red, green and blue wavelengths. In addition, some animal species, such as blue tit, detect ultraviolet UVA light lengths. Blue tit has four different types of pin cells in its eye, instead of three in humans. The human retina registers the ultraviolet, but usually the lens blocks the UV light from entering the eye. In simulations suitable for human eye, the UVA light appears as light purple or bluish.

Seeing UVA light lengths affects for example birds’ mating and search of food. Some colours appear more intense to them than to humans. They can also distinguish colors more accurately. For example, flowers and fruits reflect ultraviolet light. Blue tit’s blue crown on the top of the head is visible to other blue tits with strong reflection of UVA light. According to selective pairing, blue tits with ultraviolet saturation on the top of the head mate with each other.

I used fluorescent neon colors in the details of the birds and in the berries to achieve a more intense color experience. The blue tits of the painting are about the size of a human or larger. I hope this will make the work more immersive so that the person who enters the tunnel can spend be a moment in the world where scale and color are different.

Kuva: Panu Johansson

Mitä näit lennellessäsi? on seinämaalaus, joka sijaitsee Kempeleen kevyen liikenteen väylän Baanan alikulussa. Se kuvaa sinitiaisia ja keskittyy värin aistimiseen.

Ihmissilmä havaitsee punaisia, vihreitä ja sinisiä aallonpituuksia. Jotkin eläinlajit, kuten sinitiainen, havaitsevat näiden lisäksi ultravioletteja UVA- valonpituuksia. Sinitiaisen näkökykyyn vaikuttavat sen silmässä olevat tappisolut, joita on neljää tyyppiä ihmisellä esiintyvän kolmen tyypin sijaan. Ihmisen verkkokalvo rekisteröisi ultravioletinkin, mutta tavallisesti mykiö estää ultraviolettivalon pääsyn silmään. Ihmiselle mallinnetuissa kuvissa UVA- valo näkyy vaaleanviolettina tai sinertävänä.

UVA- valonpituuksien näkeminen vaikuttaa esimerkiksi lintujen ravinnon etsintään ja parinmuodostukseen. Jotkin sävyt näkyvät niille voimakkaampina kuin ihmisille ja ne pystyvät erottelemaan värejä tarkemmin. Esimerkiksi kukat ja hedelmät heijastavat ultraviolettia valoa. Sinitiaisilla päänlaen sininen värialue näkyy muille sinitiaisille UVA-valoa voimakkaasti heijastavana. Valikoivan parinmuodostuksen mukaisesti sinitiaiset, joiden päälaen värialue on ultraviolettikylläinen, pariutuvat keskenään.

Käytin maalauksen lintujen yksityiskohdissa sekä marjoissa fluorisoivia neon- värejä, joilla tavoittelen voimakkaampaa värikokemusta. Maalauksen sinitiaiset ovat noin ihmisen kokoisia tai isompia. Toivon tämän tekevän teoksesta immersiivisemmän niin, että tunneliin saapuva ihminen voi olla hetken eri mittakaavan ja värikokemuksen maailmassa.

Lue täältä pidempi teksti “Minkälaista olisi nähdä maailma sinitiaisen silmin?”

Kuva: Leena Pukki

Kuva: Asko Leinonen

Kuva: Panu Johansson

Helsingin Sanomat 10.5.2019



Ylioppilaslehti: Pääoma, 9.4.2020

Etelä-Saimaa: Lapsityövoimaa, mielipahaa, varkauksia ja rikosilmoitus – Lappeenrannan taidemuseon leikittelevä Nytkäys-näyttely on koottu monipuolisista aineksista, 29.2.2020


Satakunnan Kansa: Arvio: Voimanaiset eheyttävät maailmansa taiteen kasvuhuoneissa, 25.9.2019

Kunstforum: Finnland, Miracle Workers Collective, 1.6.2019

HBL: Mellan löftesrik utopi och alarmistisk dystopi, 11.5.2019

HS: Taide voi muokata käsitystämme siitä, miten elämää pitäisi elää – Venetsian biennaalissa Suomea edustaa vaikuttava taiteilijajoukko Sonya Lindforsista Maryan Abdulkarimiin, 10.5.2019

 HS: Graniittilohkare-teos luo vaaran tunnetta nuorten kuvataiteilijoiden näyttelyssä – HS-kriitikot valitsivat suosikkinsa, 30.3.2019

Nuoret 2019 -näyttelyn taiteilijat on valittu, Suomen taiteilijaseura


HS: Suomea edustaa Venetsian biennaalissa vuonna 2019 kansainvälinen Miracle Workers -kollektiivi, 11.5.2018

Yle uutiset: 10 vuotta sitten graffiti oli vandaalien töhryä ja merkki turvattomuudesta – sitten siitä tuli taidetta, jota halutaan nyt…, 26.7.2018

E-Flux: Miracle Workers Collective to represent Finland at the 2019 Venice Biennale, 8.5.2018

Taiteilija: Miracle Workers Collective Suomen paviljonkiin Venetsiaan 2019, 8.5.2018


HS: Suomalaiset taiteilijat tekivät vaatteita yliajetuista eläimistä – näissä turkiksissa eläinten silmät tuijottavat kantajaansa, 22.12.2017

Kouvolan sanomat: Kuvataiteilija antoi kasvonsa plastiikkakirurgien syyniin —  lopputulos on nähtävissä Kouta-galleriassa, 5.12.2017

HS: Yliajetuista metsän asukeista syntyy taiteilijoiden käsissä Route Couture -muotia – ajonopeuksien lasku auttaisi eläimiä, Maaseudun tulevaisuus 22.12.2017

HS: Helsingin karuimpiin kuuluva juna-asema sai 200 metriä pitkän graffitin- Malminkartanon jättitaideteos on nyt kokonaan näkyvissä, 10.10.2017


Yle Kulttuuricocktail: Purkutuomion saanut teatteri muuttui nykytaiteen elämyspuistoksi,14.2.2016


Maaseudun tulevaisuus: Taiteilija suosittelee eläimen nylkemistä, 7.11.2015


YLE Uutiset: Route Couture- taidetta raadoista, 30.10.2014

YLE Uutiset: Kelpaisiko eettinen raatoturkki? 29.10.2014

Yle Uutiset Keski-Suomi: Route Couture – muotia raadoista


Vihreä Lanka: Muotia matkan varrelta, 9.12.2012







A Hit, 2016. Roadkill elk, canvas, digital photography. Bikinis and photography: Leena Pukki. Model: Suvi Luontama 

Art project Route Couture is a collection of sculpture-like garments and accessories, which are made of the fur and leather from road kill animals. Road kills are collected at the same time when the shoulder of a road is cleaned from trash. The project contemplates the appreciation and value of life by advancing the carcass from a position of garbage to a respected form.

The origin and production methods of animal products are invisible in advertisement. Media doesn’t show animal as physical, living, breathing or sentient being. Alternatively the consumer will see qute characters, that happily surrender to become food for people or who give us milk joyfully mooing. Garments made out of carcasses comment our relationship to animals.

Artists of the project are Lari Lätti, Karoliina Paappa, Leena Pukki and Stina Riikonen. They have been working with the project since 2008. Stina Riikonen has also collaborated with fashion designer Satu Riikonen.

Into Publishing and Voima Publishing published in december 2017 group’s book called Route Couture. Book is edited by Leena Pukki and Karoliina Paappa.


From the series In-Between: Harbour, 2016. Roadkill Raccoon Dog, digital photography. Photography and hat: Leena Pukki. Model: Olli Hopia

Route Couture on taideprojekti, jossa taiteilijat ovat valmistaneet vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista. Route Couture näyttää villieläimestä puolen, johon usein törmätään vain tiellä tai sen pientareella. Projektin asut on valmistettu kuolleista eläimistä, jotka teiden varsilla rinnastuvat lähinnä roskiin.

Eläinperäisten tuotteiden tuotantotapa on pitkälti häivytetty näkymättömiin mainonnassa. Mediaeläin ei näyttäydy fyysisenä, elävänä, hengittävänä tai tuntevana olentona. Tilalle on asetettu kuluttajan mielenrauhan takaavia söpöjä hahmoja, jotka antautuvat mielellään ihmisen ravinnoksi tai antavat meille maitoa iloisesti ammuen. Raadoista tehdyt asut ja niistä otetut valokuvat kommentoivat suhdettamme eläimiin.

Route Couture -taiteilijaryhmään kuuluvat Lari Lätti, Karoliina Paappa, Leena Pukki ja Stina Riikonen. He ovat työskennelleet Route Couturen parissa vuodesta 2008 lähtien. Stina Riikosen kanssa projektissa on työskennellyt myös vaatesuunnittelija Satu Riikonen.

Into kustannus ja Voima kustannus julkaisivat joulukuussa 2017 ryhmän Route Couture- kirjan, jonka ovat toimittaneet Leena Pukki ja Karoliina Paappa. 



Spread Your Wings, 2018. 35 x 7 m. Spray paint. Art Centre Krimi, Imatra.

The mural shows chickens, penguins, a peacock and a turkey flying.

All of these bird species are flightless or have very limited ability to fly. They move best on foot, swim or run, but some of them can fly short distances.

The painting shows an emphatetic view on failure and embarrasment.

Good life is often seen as synonym for success at work or other areas of life. To succeed you have to make the right choices, manage your life constantly, develop yourself and control your emotions. It is good to build own life’s narrative, where you spread your wings, fly through the difficulties and become the best version of yourself.

But what if the attempt of flying is unsuccessful? If a few meters of uneasy wing strokes will lead you to embarrassing belly landing or creeping surrender?


Spread Your Wings, 2018. 35 x 7 m. Spray paint. Art Centre Krimi, Imatra. Photo: Tapani Tolvanen.


Seinämaalaus kuvaa kanoja, pingviinejä, riikinkukkoa ja kalkkunaa lentämässä.
Kaikkien näiden lintulajien lentokyky on erittäin huono tai olematon. Ne liikkuvat parhaiten kävellen, uiden tai juosten, mutta jotkut niistä voivat lentää lyhyitä matkoja.
Teos kuvaa epäonnistumista ja noloutta empaattisella katseella. Hyvään elämään liitetään usein menestyminen työssä tai jollakin muulla elämän osa-alueella. Menestyäkseen täytyy tehdä oikeita valintoja, hallita elämää jatkuvasti, kehittää itseään ja käsitellä tunteitaan. Omasta elämästä olisi hyvä rakentaa narratiivi, jossa vaikeuksien kautta liihotellaan voittoon, levitetään siivet ja rakennutaan parhaaksi versioksi itsestään.
Mitä jos lentäminen ei onnistukaan? Jos heltta tutisten räpiköidyt muutamat hassut metrit päättyvät noloon mahalaskuun tai vaivihkaiseen luovuttamiseen?


Pioni, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray-maali, purettava vanha teatterirakennus. Lappeenranta
Peony, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished theatre building. Lappeenranta

Pioni, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray-maali, purettava vanha teatterirakennus. Lappeenranta
Peony, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished theatre building. Lappeenranta




Lilja, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 5 x 2,8 m Spray-maali, purettava rakennus.
Lily, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 5 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished building.



Kissankello, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 3 x 2,8 m Spray-maali, purettava rakennus, Tampere.
Harebell, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 3 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished building, Tampere.


The Greyer

The Greyer is a character dressed up in grey color. She wanders around the city painting colorful objects grey. The Greyer has a special interest in advertisements.

The Greyer doesn’t create visual stimulants but erases them. The Greyer doesn’t ask to consume or perform or highlight, only to exist. The Greyer is not going to compete over attention; she’s trying to stop the competition. The greyer is an anti-advertisement, but the Greyer is not entertainment.

The Greyer has understood. Let city be grey and nature colorful. The Greyer sizes the city. On the other hand the Greyer has understood everything wrong from art, life, pleasure, beauty and entertainment. Grey is all the colors together. Greying is an attempt to concentrate and to calm down. Greying is an attempt to become present in an own space, to occupy space to one-self and to others.

The aim to make visual art is often an urge to leave a mark, be visible or make a statement heard. Non-public things will disappear. Grey is so ordinary, so well-known, that it loses its possibility to publicity, even though it would be presented public. The Greyer is the shittiest brand in the world. The Greyer is the bleakest artwork.

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique



Harmauttaja-teoksessa harmaisiin pukeutunut hahmo kulkee kaupungilla maalaten värikkäitä objekteja harmaiksi. Harmauttaja on erityisen kiinnostunut mainoksista

Harmauttaja ei luo visuaalisia ärsykkeitä vaan poistaa niitä. Hän ei pyydä kuluttamaan tai esiintymään tai korostamaan, vain olemaan. Harmauttaja ei aio kilpailla huomiosta, hän yrittää lopettaa kilpailun. Harmauttaja on antimainos, mutta harmauttaja ei ole viihdettä.

Harmauttaja on ymmärtänyt – kaupunki olkoon harmaa ja luonto värikäs. Harmauttaja pohjustaa kaupungin. Toisaalta harmauttaja on ymmärtänyt kaiken väärin, taiteen, elämän, nautinnon, kauneuden ja viihtymisen. Harmaa on kaikki värit yhdessä. Harmauttaminen on keskittymisen ja rauhoittumisen yritys. Harmauttaminen on yritys päästä omaan tilaan, vallata tilaa itselleen ja muille.

Kuvataiteen tekemisen motiivina on usein halu jättää jälki, olla näkyvillä tai saada sanomansa kuulluksi. Ei-julkiset asiat häviävät. Harmaa on niin tavallista, niin läpikotaisin tuttua, että se menettää julkisuusarvon, vaikka olisikin julkisesti esitetty. Harmauttaja on maailman paskin brändi. Harmauttaja on kaikista ankein taideteos.


Stockholm, 2017. Photo: Anna Knappe



Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique



Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique


Grin, 2015. Fur from roadkill fox and raccoon dog, feathers from roadkill pheasant and eurasian woodcock.
Virnistys, 2015. Turkis yliajetusta ketusta ja supikoirasta, sulat ja nokka yliajetusta fasaanista ja lehtokurpasta.


Hybrids is a series of sculptures that are made by combining different roadkill animals fur.


Peek, 2015. Fur from roadkill least weasel and fox, wings from roadkill big tit
Kurkistus, 2015. Turkis yliajetusta lumikosta ja ketusta, siivet autoon osuneesta talitiaisesta


Flying Squirrel, 2015. Fur, feathers and wings from roadkill squirrel and eurasian woodcock, wood
Liito-orava, 2015. Turkis, sulat ja siivet yliajetusta oravasta ja lehtokurpasta, puu


Big Tit in memoriam, 2015. Roadkill big tit, bone from roadkill raccoon dog
Talitiainen in memoriam, 2015. Autoon osunut talitiainen, luu yliajetusta supikoirasta


Growth, 2015. Fur from roadkill fox and raccoon dog, shell
Kasvu, 2015. Turkis yliajetusta ketusta ja supikoirasta, simpukankuori