GRAFFITI ROMANTIQUE

Miksi maalata kukkia?

Kesällä 2015, kuten tiedämme, satoi aivan helvetisti. Sademäärä vaikutti selvästi kukkien ja marjojen kokoon. Eräänä päivänä kävelin Suomenlinnassa ja vaaleanpunaisen vanhan asuinrakennuksen seinustalla näin kukkasia, joihin en ollut koskaan ennen törmännyt.

Niiden ohuet varret jaksoivat juuri ja juuri kannatella terälehtiä täyteen pakkautuneita kukintoja. Väri oli täyteläisen vaaleanpunainen, ja maasta näytti punnertavan jatkuvasti uusia nuppuja pitkien varsien päähän. Kaikkein ihmeellisintä näissä kukissa oli kuitenkin niiden heteet, jotka olivat kuin täyteen nestettä pakkautuneita karvoja tai lonkeroita. Kukat huojuivat hiljaa ja heteet värisivät merituulessa.

Myöhemmin etsin kukan nimen. Se oli kaunein kukka, jonka olen koskaan nähnyt.

Aloin katsella ja maalata pakkomielteisesti kukkia ja sloitin sarjan nimeltä Graffiti Romantique, joka koostuu purettaviin taloihin maalatuista suurikokoisista kukkamuraaleista.

Motiivi oli tietysti feministinen, mutta toivoin myös, että kukkamaalaukset ärsyttäisivät monia. Vain keski- ikäinen täti voi maalata vilpittömästi kukkia, ja kuten tiedämme, lähes kaikki mitä keski-ikäiset täti-ihmiset puuhastelevat, on yhteiskunnassamme halveksuttavaa. Miksi siis ammattitaiteilija, joka kaikin keinoin yrittää olla uskottava eli mahdollisimman vähän keski-ikäinen ja aika vähän stereotyyppisesti nainen, tekisi niin?
Minua hykerrytti myös ajatus kukkamaalauksen yhdistämisestä graffitiin, johon liittyy alueen valtaaminen, laittomuus ja vaarallisuus ja muita maskuliinisuuteen ja nuoriin miehiin yhdistettäviä piirteitä. Toki kukkia maalaamalla viittaan Georgia O’Keeffeen ja esimerkiksi Judy Chicagoon ja ilmeisesti myös sukupuolielimeen.

Barokin ajan eurooppalaiset kukka-asetelmat kuvasivat omistajansa vaurautta mutta myös elämän katoavaisuutta vanitas- aiheilla. Jokin kukista oli aina kuihtumassa tai hedelmien sekaan oli piilotettu pääkallo. Graffiti Romantiquen vanitaksessa näkyy omaisuuden katoaminen. Maalaus, jonka yhteiskunnallinen funktio tuntuu olevan statussymboli, katoaa tylysti samalla kun talo puretaan.

Katutaiteessa ja graffitissa viehättää siis sen aika-sidonnaisuus. Maalaus saatetaan maalata yli, tuhota tai sitten koko talo purkaa. Gallerioissa myytävien maalausten taas on tarkoitus kestää aikaa, pidetäänhän taidetta myös eräänlaisena sijoituksena, jonka arvo parhaassa tapauksessa kasvaa.
Suomessa usein gallerioista maksetaan vuokraa ja teosmyynti on pientä tai olematonta. Kaiken kaupallisen riskin kantaa yleensä taiteilija. En näe yhtään hyvää syytä, miksi olisin mukana tämänkaltaisessa toimimattomassa systeemissä.

Ehkä olen myös huono säilyttelemään. Rehellisesti sanoen, teokseni eivät kiinnosta minua juurikaan niiden tekemisen jälkeen. Joka muutossa heitän aina jotakin roskiin tai jätelavalle. Olen myös polttanut teoksiani ja leikellyt niitä kappaleiksi.

Kuin kukatkin, Graffiti Romantiquen teokset ilmestyvät ja katoavat yllättäen.