SPREAD YOUR WINGS

Spread Your Wings, 2018. 35 x 7 m. Spray paint. Art Centre Krimi, Imatra.

The mural shows chickens, penguins, a peacock and a turkey flying.

All of these bird species are flightless or have very limited ability to fly. They move best on foot, swim or run, but some of them can fly short distances.

The painting shows an emphatetic view on failure and embarrasment.

Good life is often seen as synonym for success at work or other areas of life. To succeed you have to make the right choices, manage your life constantly, develop yourself and control your emotions. It is good to build own life’s narrative, where you spread your wings, fly through the difficulties and become the best version of yourself.

But what if the attempt of flying is unsuccessful? If a few meters of uneasy wing strokes will lead you to embarrassing belly landing or creeping surrender?

 

Spread Your Wings, 2018. 35 x 7 m. Spray paint. Art Centre Krimi, Imatra. Photo: Tapani Tolvanen.

 

Seinämaalaus kuvaa kanoja, pingviinejä, riikinkukkoa ja kalkkunaa lentämässä.
 
Kaikkien näiden lintulajien lentokyky on erittäin huono tai olematon. Ne liikkuvat parhaiten kävellen, uiden tai juosten, mutta jotkut niistä voivat lentää lyhyitä matkoja.
 
Teos kuvaa epäonnistumista ja noloutta empaattisella katseella. Hyvään elämään liitetään usein menestyminen työssä tai jollakin muulla elämän osa-alueella. Menestyäkseen täytyy tehdä oikeita valintoja, hallita elämää jatkuvasti, kehittää itseään ja käsitellä tunteitaan. Omasta elämästä olisi hyvä rakentaa narratiivi, jossa vaikeuksien kautta liihotellaan voittoon, levitetään siivet ja rakennutaan parhaaksi versioksi itsestään.
 
Mitä jos lentäminen ei onnistukaan? Jos heltta tutisten räpiköidyt muutamat hassut metrit päättyvät noloon mahalaskuun tai vaivihkaiseen luovuttamiseen?
 

IN A SEARCH OF PERFECTION

In a Search of Perfection, 2017. Clay animation, HD, 19:47″ 

In a Search of Perfection visualises beauty ideal through interviews of plastic surgeons. During animation the plasticine copy of the artist’s own head molds similar to the beauty ideal surgeons describe in the interviews, which are heard as a sound of the piece. 

Animation tries to clarify what would look a perfect face nowadays. Often the features that differ from beauty ideal are seen as abnormalities, that has to be fixed. What do we search when we search for better appearance?

 

 

ABOUT

leena.pukki@gmail.com

+358 44 0457785 

 

Leena Pukki (b. 1984) is a visual artist who is interested in cultural hegemonies, humanity, relationship between human and other species, history, utopias, feelings, power relations and activism. Pukki’s techniques expand from large scale mural painting to media art and wearable artwork. She often works in a public space and in different artist groups or communities, also combining art to activism. She is member of Miracle Workers Collective, that will represent Finland at the 2019 Venice Biennale. She is a founding member of artist group Route Couture and activist performance group Scandinavian Punks.

Pukki received MA from the Aalto University School of Art and Design in 2015 and BA from Lahti University of Applied Sciences Art Institute in 2007. She has also studied in Kunsthochschule Berlin- Weissensee in Germany and in PUC-Rio in Rio de Janeiro Brazil. Pukki lives and works in Helsinki but comes from Luumäki, southeast Finland.

Pukki is board member in MUU ry (Finnish interdisciplinary artist association), Cultural Cooperative Makasiini and Leftist Artists’ and Writers Association Kiila.

 

 

CURRICULUM VITAE

 

EDUCATION

2011-2015          Aalto University, School of Art, Design and Architecture, Master’s Degree on Fine Arts, MA.

2014                   Pontifícia Universidade Católica do Rio de Janeiro, Departamento de Artes & Design

2003-2007        Lahti University of Applied Sciences, Art Institute, Bachelor of Art

2006                   Kunsthochschule Berlin-Weissensee, Berlin, Germany

2000-2003        Savonlinna Senior Secondary School of Art and Music

 

SOLO EXHIBITIONS

 

2017                     Normality, Kouta Gallery, Kouvola

2015                     Squirrell Wants to Cut Down the Railway and Other Stories, Gallery Emil, Tampere

2014                     Route Couture, The Craft Museum of Finland, Jyväskylä

2014                     Route Couture, Pispala Centre of Contemporary Art, Tampere

2014                     Route Couture, Third Space, Helsinki

2009                     Siipeilijät, gallery Rajatila, Tampere

2009                     Remains, Gallery 3h+k, Pori

 

JURIED, INVITATIONAL & GROUP EXHIBITIONS (SELECTED)

 

2019                     The Greatest Miracle of Perception, Finland Pavillion at Venice Biennale/ Miracle Workers Collective

2019                     Young Artists 2019, Kunsthalle Helsinki

        2020                    Nytkäys, Lappeenranta Art Museum

2018                     Koti nimeltä Krimi, Art Center Krimi, Imatra

2017                      Taidelukio 50, Cable Factory Valssaamo, Helsinki

2016                      Fest i Nova- Future Memory. Art Villa Garikula, Akhalkalaki, Georgia

2016                      5000m2, Lappeenranta Theatre, Lappeenranta

2015                      Wunderkammer, Gallery Huuto, Helsinki

2015                      Masculinisation, Studio 44, Stockholm, Sweden

2015                      Current State, Cable Factory, Helsinki

2014                      Rakkaudesta, Gallery Oyoy, Lahti

2013                      Erotus, The Glue Factory, Glasgow, Scotland

2012                      Antidote 5, MUU-gallery, Helsinki

2011                      Gallery Pihatto, Lappeenranta (with Hanna Peräkylä)

2011                       Art in conflict, Labour Museum Werstas, Tampere

2011                       Ars Kärsämäki, Art House Nahkuri, Kärsämäki

2010                      Lazer Bird’s Woolen Nest, gallery Visu, Kokkola (with Teemu Raudaskoski)

2009                      AVO 09- Cotton Revolution, Pirkankatu 10-12, Tampere

2009                     Recycling, Riihimäki Art Museum, Riihimäki

2009                     The Art of Basware, Sanomatalon mediatori, Helsinki

2009                     Money, money, money…, Art Museum Harkko, Raisio

2008                     Fennofolk, Design-museum, Helsinki (With music collective Paavoharju)

 

PUBLICATIONS

 

2017                        Leena Pukki, Karoliina Paappa, Stina Riikonen and Lari Lätti: Route Couture. Into kustannus.   Edited by Leena Pukki and Karoliina Paappa

 

PUBLIC MURALS

 

2018                     Spread Your Wings/ Flightless Birds, Art Center Krimi, Imatra

2017                     Into the Light, Malminkartano train station, Helsinki.

2017                     Animals for Solidarity, Toijala, Akaa.

2016                     The Meeting, Garikula, Akhalkalaki, Georgia.

 

SCREENINGS AND PERFORMANCES

 

2018                        Route Couture Fashion Show, Spektaakkeligaala III, Helsinki

2017                         New Speak, Videokanava Online-gallery

2016                        Videokanava- festival, Third Space, Helsinki

2016                        Videokanava- festival, Art House Cinema Niagara, Tampere

2016                        Videokanava- festival, Gallery Titanik, Turku.

2016                        New Speak. Bodyword- festival, St. Petersburg, Russia. With Elena Leontiva

 

AWARDS AND GRANTS

 

2019                      Project Grant, AVEK Media Art Grant 

2018                      Project Grant, Paulo Foundation (In Other’s Skin- group with Karoliina Paappa)

2018                      Project Grant, Arts Promotion Centre of Finland, The Arts Council of South Savo

2015                       Academic Excellence Award, Aalto University, Master’s Degree Program in Fine Arts

2014                      Project Grant (Route Couture group), Arts Promotion Centre of Finland, The

                               Arts Council of Pirkanmaa

2010                      Grant for Professional Artists, City of Tampere

2009                      Grant for Young Artists, Tampereen Saskiat ry.

 

RESIDENCIES AND WORKSHOPS

 

2017                       Serlachius- Residency, Serlachius Museums and Mänttä Art Festival, Mänttä- Vilppula, Finland

2013                       Case Pyhäjoki, Pyhäjoki. Initiated by artist Mari Keski-Korsu, collaboration in between Andrew Paterson/Pixelache, Antye Greie-Ripatti/Hai Art and Finnish Bioart Society

2013                       Taking Time, Antidote 6, Gallery Augusta, Helsinki. Organized by Teemu Mäki and Nora Sternfeldt

2009                       Taf Taf, Dakar, Senegal. Turku Artist’s Association’s residency.

 

MEMBERSHIPS

 

MUU ry

Helsinki Artist’s Association

Kuvasto

Kiila ry. 

INTO THE LIGHT

Into the Light, 2017

Spray paint

Malminkartano station, Helsinki

Painting Into the Light pictures different species birds flying inside the tunnel. A flock is led by a peacock, who is really handsome but bad at flying.

Bird is a stereotypical motive in art. They are seen as symbols of freedom and independence. Nevertheless they are free only in relation to the flock. 

Into the Light is a part of the collective painting, that covers the whole Malminkartano Station. Station’s walls were painted in october 2017. Painting was done by 50 painters and the organizers and supporters for the whole project were Helsinki city, Helsinki Artsist’s Association, Liikennevirasto, Decoväri, Geezers and Make Your Mark.

Photo: Street Art Office Supafly

Valoa kohti, 2017

Spray-maali

Malminkartanon juna-asema, Helsinki

Valoa kohti- maalaus kuvaa eri lajisia lintuja lentämässä tunnelissa. Joukkoa johtaa riikinkukko, joka on erittäin komea, mutta huono lentämään.

Lintu on stereotyyppinenkin aihe taiteessa. Linnut nähdään vapauden ja riippumattomuuden symboleina. Kuitenkin ne ovat vapaita suhteessa lintuparveen, linnulle ei ole esimerkiksi mahdollista tehdä pitkää muuttomatkaa yksin.

Valoa kohti on osuuteni koko Malminkartanon juna-aseman peittävästä maalauksesta. Asema maalattiin lokakuussa 2017, mukana oli 50 tekijää ja järjestävinä ja sponsoroivina tahoina Helsingin kaupunki, Helsingin taiteilijaseura, LiikennevirastoDecoväri, Geezers ja Make Your Mark.

 

 

GRAFFITI ROMANTIQUE

Pioni, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray-maali, purettava vanha teatterirakennus. Lappeenranta
Peony, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished theatre building. Lappeenranta

Pioni, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray-maali, purettava vanha teatterirakennus. Lappeenranta
Peony, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished theatre building. Lappeenranta

 

 

 

Lilja, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 5 x 2,8 m Spray-maali, purettava rakennus.
Lily, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 5 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished building.

 

 

Kissankello, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 3 x 2,8 m Spray-maali, purettava rakennus, Tampere.
Harebell, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 3 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished building, Tampere.

SQUIRREL WANTS TO DESTROY TRAIN TRACKS

Above: Squirrel Wants to Destroy Train Tracks, 2015. Oil on roller blind, 150 x 110 cm

 

 

I Wake Up to the Sound of Helicopter, 2014. Oil on roller blind, 120 x 195 cm

 

 

Painting named The Squirrel Wants to Destroy Train Tracks and paintings from the same series picture environmental activism. They show moments from protest camps, meetings or nighttime poster mountings and express different feelings connected to activism.

Paintings are not activistic art, but paintings about activism. They demonstrate moments that are sometimes left out from public narrative.

Anonymous animal figures assimilate to fairy tales or illustrations. It looks like the society that appreciates individuality has problems on accepting activities that are made anonymous and not for one’s self-interest. Operatives could be as well energetic squirrel who wants to block a railway or birds who are feeding activist protesting on a tree.

Birds are Feeding the Protestor, 2015. Oil on roller blind, 82 x 183 cm

 


Maalaussarjan nimiteos ”Orava haluaa katkaista rautatien” ja muut sarjan maalaukset kuvaavat ympäristöaktivismia. Ne ovat hetkiä protestileireiltä, kokouksista tai öisestä julisteiden levittelystä ja ilmentävät muun muassa painostavaa tunnelmaa joka syntyy rajavartiolaitoksen kopterin kaartelusta päiden yllä, huolta puuhun linnoittautuneesta mielenosoittajasta ja jännitystä ja innostusta toimintaa suunnitellessa.

Maalaukset eivät ole aktivistista taidetta, vaan maalauksia aktivismista. Osaltaan ne todistavat sellaisia hetkiä, jotka jäävät julkisen narratiivin ulkopuolelle.

Satuihin tai kuvituksiin vertautuvat eläinhahmot esiintyvät anonyymisti, kuten myös aktivistit usein. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyttä korostavan yhteiskunnan on vaikeaa sulattaa toimintaa, joka ei henkilöidy yksilöihin, tai jonka kantavana ajatuksena on yleisen hyvän hakeminen eikä oman edun tavouttelu. Toimijoina voisivat hyvin olla esimerkiksi energinen ja kärkäs orava joka haluaa katkaista rautatien tai ruokaa kuljettavat talitiaiset jotka huolehtivat puuhun linnoittautuneesta aktivistista.

They Have Drunk the Coffee and Gone Into the Night, 2015. Oil on roller blind, 82 x 183 cm

THE GREYER

The Greyer

The Greyer is a character dressed up in grey color. She wanders around the city painting colorful objects grey. The Greyer has a special interest in advertisements.

The Greyer doesn’t create visual stimulants but erases them. The Greyer doesn’t ask to consume or perform or highlight, only to exist. The Greyer is not going to compete over attention; she’s trying to stop the competition. The greyer is an anti-advertisement, but the Greyer is not entertainment.

The Greyer has understood. Let city be grey and nature colorful. The Greyer sizes the city. On the other hand the Greyer has understood everything wrong from art, life, pleasure, beauty and entertainment. Grey is all the colors together. Greying is an attempt to concentrate and to calm down. Greying is an attempt to become present in an own space, to occupy space to one-self and to others.

The aim to make visual art is often an urge to leave a mark, be visible or make a statement heard. Non-public things will disappear. Grey is so ordinary, so well-known, that it loses its possibility to publicity, even though it would be presented public. The Greyer is the shittiest brand in the world. The Greyer is the bleakest artwork.

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique

 

Harmauttaja

Harmauttaja-teoksessa harmaisiin pukeutunut hahmo kulkee kaupungilla maalaten värikkäitä objekteja harmaiksi. Harmauttaja on erityisen kiinnostunut mainoksista

Harmauttaja ei luo visuaalisia ärsykkeitä vaan poistaa niitä. Hän ei pyydä kuluttamaan tai esiintymään tai korostamaan, vain olemaan. Harmauttaja ei aio kilpailla huomiosta, hän yrittää lopettaa kilpailun. Harmauttaja on antimainos, mutta harmauttaja ei ole viihdettä.

Harmauttaja on ymmärtänyt – kaupunki olkoon harmaa ja luonto värikäs. Harmauttaja pohjustaa kaupungin. Toisaalta harmauttaja on ymmärtänyt kaiken väärin, taiteen, elämän, nautinnon, kauneuden ja viihtymisen. Harmaa on kaikki värit yhdessä. Harmauttaminen on keskittymisen ja rauhoittumisen yritys. Harmauttaminen on yritys päästä omaan tilaan, vallata tilaa itselleen ja muille.

Kuvataiteen tekemisen motiivina on usein halu jättää jälki, olla näkyvillä tai saada sanomansa kuulluksi. Ei-julkiset asiat häviävät. Harmaa on niin tavallista, niin läpikotaisin tuttua, että se menettää julkisuusarvon, vaikka olisikin julkisesti esitetty. Harmauttaja on maailman paskin brändi. Harmauttaja on kaikista ankein taideteos.

 

Stockholm, 2017. Photo: Anna Knappe

 

 

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique

 

 

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique

HE LEFT ME AT SPRINGTIME AND STILL I DIDN’T STOP CRYING 

The personal crisis phases are shock, reaction, processing and re-orientation. Myself, I am now in the phase of disintegrating.

It is a phase where my body fluids come out through my eyes.

In July i get to know that you have found a new one. Non-passionate, flavorless, unimaginative new one.

Now it’s december and the sorrow will come to me every evening and morning. I will write songs to it, paint paintings and treat it like a unpredictable pet.

I was supposed to do something else. I thought i would make an artpiece about self-branding, but it has to wait now. It became problematic that i couldn’t get up from sofa, and my eyes were constantly so swollen that it was hard to see. So, I was eye-lame, but in the dim light of the studio i could barely watch the canvas.

It was better to fortify in the studio than to move outside, because you never knew, what will cause the disintegrating reaction or speed up it. Maybe reading a newspaper in the morning, sleeping, eating tangerine, seeing the roadsign or your instagram post, where there is a hand with black nailpolish.

It was also hard to avoid seeing happy couples. Those pairs walking with the dizzy smile on their lips, those who have just found each other and lovely woke up from somewhere, just to wander around the city the whole day and rub salt in to the wounds of the one who is already a black pile that is leaking body fluids. Those hand-in-hand bastards. Those selfish, insensitive cruel people, who, when not walking hand in hand are calling to each other and discussing about what to make for dinner.


Kriisin vaiheet ovat shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Itse olen nyt hajoamisen vaiheessa.

Se on vaihe, jossa ruumiinnesteeni poistuvat silmieni kautta.

Heinäkuussa minullekin valkeni, että olet löytänyt uuden. Intohimottoman, mitäänsanomattoman, mielikuvituksettoman uuden.

Nyt on jo joulukuu, ja minun luokseni tulee suru joka ilta ja aamu. Kirjoitan sille kappaleita, maalaan maalauksia ja kohtelen kuin arvaamatonta lemmikkiä.

Piti tehdä jotain muuta. Olin ajatellut tekeväni teoksen itsensä brändäämisestä, mutta se joutui odottamaan. Ongelmaksi nousi se, etten päässyt ylös sohvalta, ja silmäni olivat jatkuvasti niin turvonneet että oli vaikeaa nähdä eteenpäin. Olin siis silmä-rampa, mutta työhuoneen himmeässä valossa pystyn vielä juuri ja juuri tihrustamaan maalauspohjaa.

Oli parempi linnoittautua työhuoneelle kuin liikkua ihmisten ilmoilla, koska koskaan ei tiennyt, mikä saisi aikaan hajoamisen reaktion, tai mikä kiihdyttäisi sitä. Ehkäpä lehden lukeminen aamulla, nukkuminen, mandariinin syöminen, Länsiväylä- kyltin näkeminen tai Instagram- päivityksesi, jossa näkyy sen käsi, jonka kynnessä on mustaa kynsilakkaa.

Oli myös vaikeaa vältellä onnellisten pariskuntien näkemistä. Noita tyhjäpäinen hymy huulillaan kulkevia pareja, jotka ovat juuri vastikään löytäneet toisensa ja ihanasti heränneet jostain sylikkäin, vain vaellellakseen kaupungilla koko päivän ja kääntääkseen puukkoa sen haavassa, joka on jo valmiiksi vain musta kasa josta valuu ruumiinnesteitä. Nuo käsi kädessä kävelevät paskiaiset. Nuo itsekkäät, tunteettomat julmurit, jotka silloin, kun eivät kävele lähekkäin, soittelevat toisilleen ja neuvottelevat siitä, mitä illalla laitetaan ruoaksi.