KIS, KIS, KISSAMIES

Mural called “Kis kis kissamies” was painted on Kirkkokatu, Lappeenranta in 2019. The painting was chosen from a competition organized by the City of Lappeenranta and Kaakko Art. The proposals were asked to be based on the memories and wishes of the townspeople and stories related to the city of Lappeenranta. In the artwork I combined the wild man character and a local nursery rhyme about kittens, which were mentioned in several stories.

The coat of arms of Lappeenranta (Willmanstrand in Swedish) features a semi-naked bearded figure with a club. The word “lapland” is interpreted as referring to the periphery or the periphery of the settlement. The name of the place was apparently given by the Swedes in the 17th century.

Several stories repeated in the old children’s lore in Lappeenranta:

Little kitty curl tail
tomorrow we go to Lappeenranta

What to do there?
Kittens to wash


I find it interesting how the the representatives of the Swedish state viewed the inhabitants of the area in the 17th century . Perhaps the “wild men” were still living on the hunter-gatherer lifestyle? The idea of the Wild man includes also the concept of a great difference between civilazation and wilderness. It is often thought that wildness is something that has to be civilized. The wild man character is a historical example of the process of othering, which is used for example to justify the colonialisation of certain areas.

A club refers to defense or violence, so I was also thinking of presenting masculinity. I wanted to present a modern wild man man resting on moss. The button on the shirt has been opened and the long trousers have been taken away.

I combined the male character and cute kittens that man pets. The wildness of the wild man is not violence, but contact with nature and other living beings. Located at the entrance to the city’s largest shopping mall’s parking garage, the work invites to a less efficient lifestyle, laziness and relaxation.

Toteutin Lappeenrannan kirkkokadulle elokuussa 2019 seinämaalauksen nimeltä Kis kis kissamies. Maalaus valittiin toteutettavaksi Lappeenrannan kaupungin ja Kaakon taiteen järjestämästä kilpailusta. Ehdotuksia pyydettiin pohjautumaan kaupunkilaisilta kerättyihin muistoihin, toiveisiin ja tarinoihin, jotka liittyivät Lappeenrannan kaupunkiin. Teoksessa yhdistin useissa tarinoissa mainitun villimies– hahmon sekä kissanpoikasista kertovan lorun.

Lappeenrannan (ruotsiksi Willmanstrand) vaakunassa esiintyy puolialaston parrakas mieshahmo nuijan kanssa. Sanan “lappi” on tulkittu tarkoittavan syrjäseutua tai asutuksen ääripistettä. Paikkakunnan nimen ovat ilmeisesti antaneet ruotsalaiset 1600- luvulla.

Useissa tarinoissa toistui Lappeenrantaan sijoittuva vanha lastenloru:

Kis kis kippurahäntä

huomenna mennään Lappeenrantaan

Mitä sinne tekemään?

Kissanpoikia pesemään

Mielestäni on mielenkiintoista, minkälaisena alueen 1600-luvun asukkaat näyttäytyivät siellä vierailleille Ruotsin valtion edustajille. Ehkä villimiehet olivat edelleen metsästäjä- keräilijä- elämäntavalla toimeentulevia ihmisiä? Villimies- hahmon taustalla näkyy ajatus sivistyksen ja villeyden perustavanlaatuisesta erosta, usein niin, että “villeys” on jotakin jota täytyy sivistää. Villimies- hahmo on historian esimerkki toiseuttamisesta, jonka varjolla on ollut esimerkiksi mahdollista valloittaa alueita.

Nuija viittaa puolustautumiseen tai väkivaltaan, joten pohdin myös maskuliinisuuden esittämistä. Halusin esittää nykyaikaisen villimiehen lepäämässä mättäällä rentoutuneena. Kauluspaidan nappi on avattu ja pitkistä housuista luovuttu.

Yhdistin mieshahmoon pehmeät ja söpöt kissanpoikaset, joita mies paijailee. Villimiehen villeys ei siis ole väkivaltaa, vaan yhteyttä luontoon ja muihin elollisiin olentoihin. Lisäksi teoksen sijaitessa kaupungin suurimman ostoskeskuksen parkkihallin suulla, se kutsuu vähemmän tehokkaaseen elämäntapaan, laiskotteluun ja rentoiluun.

Kuva: Panu Johansson

Mural What Did You See While Flying

WHAT DID YOU SEE WHILE FLYING?

What did you see while flying? is a mural on the underpass of the Baana cycleway in Kempele. It depicts blue tits and focuses on of color perception.

The human eye detects red, green and blue wavelengths. In addition, some animal species, such as blue tit, detect ultraviolet UVA light lengths. Blue tit has four different types of pin cells in its eye, instead of three in humans. The human retina registers the ultraviolet, but usually the lens blocks the UV light from entering the eye. In simulations suitable for human eye, the UVA light appears as light purple or bluish.

Seeing UVA light lengths affects for example birds’ mating and search of food. Some colours appear more intense to them than to humans. They can also distinguish colors more accurately. For example, flowers and fruits reflect ultraviolet light. Blue tit’s blue crown on the top of the head is visible to other blue tits with strong reflection of UVA light. According to selective pairing, blue tits with ultraviolet saturation on the top of the head mate with each other.

I used fluorescent neon colors in the details of the birds and in the berries to achieve a more intense color experience. The blue tits of the painting are about the size of a human or larger. I hope this will make the work more immersive so that the person who enters the tunnel can spend be a moment in the world where scale and color are different.

Kuva: Panu Johansson

Mitä näit lennellessäsi? on seinämaalaus, joka sijaitsee Kempeleen kevyen liikenteen väylän Baanan alikulussa. Se kuvaa sinitiaisia ja keskittyy värin aistimiseen.

Ihmissilmä havaitsee punaisia, vihreitä ja sinisiä aallonpituuksia. Jotkin eläinlajit, kuten sinitiainen, havaitsevat näiden lisäksi ultravioletteja UVA- valonpituuksia. Sinitiaisen näkökykyyn vaikuttavat sen silmässä olevat tappisolut, joita on neljää tyyppiä ihmisellä esiintyvän kolmen tyypin sijaan. Ihmisen verkkokalvo rekisteröisi ultravioletinkin, mutta tavallisesti mykiö estää ultraviolettivalon pääsyn silmään. Ihmiselle mallinnetuissa kuvissa UVA- valo näkyy vaaleanviolettina tai sinertävänä.

UVA- valonpituuksien näkeminen vaikuttaa esimerkiksi lintujen ravinnon etsintään ja parinmuodostukseen. Jotkin sävyt näkyvät niille voimakkaampina kuin ihmisille ja ne pystyvät erottelemaan värejä tarkemmin. Esimerkiksi kukat ja hedelmät heijastavat ultraviolettia valoa. Sinitiaisilla päänlaen sininen värialue näkyy muille sinitiaisille UVA-valoa voimakkaasti heijastavana. Valikoivan parinmuodostuksen mukaisesti sinitiaiset, joiden päälaen värialue on ultraviolettikylläinen, pariutuvat keskenään.

Käytin maalauksen lintujen yksityiskohdissa sekä marjoissa fluorisoivia neon- värejä, joilla tavoittelen voimakkaampaa värikokemusta. Maalauksen sinitiaiset ovat noin ihmisen kokoisia tai isompia. Toivon tämän tekevän teoksesta immersiivisemmän niin, että tunneliin saapuva ihminen voi olla hetken eri mittakaavan ja värikokemuksen maailmassa.

Lue täältä pidempi teksti “Minkälaista olisi nähdä maailma sinitiaisen silmin?”

Kuva: Leena Pukki

Kuva: Asko Leinonen

Kuva: Panu Johansson

SPREAD YOUR WINGS

Spread Your Wings, 2018. 35 x 7 m. Spray paint. Art Centre Krimi, Imatra.

The mural shows chickens, penguins, a peacock and a turkey flying.

All of these bird species are flightless or have very limited ability to fly. They move best on foot, swim or run, but some of them can fly short distances.

The painting shows an emphatetic view on failure and embarrasment.

Good life is often seen as synonym for success at work or other areas of life. To succeed you have to make the right choices, manage your life constantly, develop yourself and control your emotions. It is good to build own life’s narrative, where you spread your wings, fly through the difficulties and become the best version of yourself.

But what if the attempt of flying is unsuccessful? If a few meters of uneasy wing strokes will lead you to embarrassing belly landing or creeping surrender?

 

Spread Your Wings, 2018. 35 x 7 m. Spray paint. Art Centre Krimi, Imatra. Photo: Tapani Tolvanen.

 

Seinämaalaus kuvaa kanoja, pingviinejä, riikinkukkoa ja kalkkunaa lentämässä.
 
Kaikkien näiden lintulajien lentokyky on erittäin huono tai olematon. Ne liikkuvat parhaiten kävellen, uiden tai juosten, mutta jotkut niistä voivat lentää lyhyitä matkoja.
 
Teos kuvaa epäonnistumista ja noloutta empaattisella katseella. Hyvään elämään liitetään usein menestyminen työssä tai jollakin muulla elämän osa-alueella. Menestyäkseen täytyy tehdä oikeita valintoja, hallita elämää jatkuvasti, kehittää itseään ja käsitellä tunteitaan. Omasta elämästä olisi hyvä rakentaa narratiivi, jossa vaikeuksien kautta liihotellaan voittoon, levitetään siivet ja rakennutaan parhaaksi versioksi itsestään.
 
Mitä jos lentäminen ei onnistukaan? Jos heltta tutisten räpiköidyt muutamat hassut metrit päättyvät noloon mahalaskuun tai vaivihkaiseen luovuttamiseen?
 

MIRACLE WORKERS COLLECTIVE: Killing of Čáhcerávga

The Miracle Workers Collective (MWC) presented their inaugural project, A Greater Miracle of Perception, for the Finnish Alvar Aalto Pavilion at the 58th International Art Exhibition – La Biennale di Venezia.

The MWC is formed and informed by a transdisciplinary and anational community of artists, filmmakers, writers, intellectuals, performers, and activists.

The Miracle Workers Collective is:

writer Maryan Abdulkarim
scriptwriter Khadar Ahmed
writer Hassan Blasim
choreographer Sonya Lindfors
artist Outi Pieski
artist Leena Pukki
artist Martta Tuomaala
artist Lorenzo Sandoval
cinematographer Christopher L. Thomas
storyteller Suvi West
curator Giovanna Esposito Yussif
curator Christopher Wessels
and curator Bonaventure Soh Bejeng Ndikung.

Miracle Workers Collective’s film work The Killing of Čáhcerávga is a collision of five different short films that, together, tell a disjointed, communal narrative. Employing a call-and-response strategy, the film expresses a politicised dialogue around indigeneity, movement and migration in contemporary Europe.

The collective share an interest in exploring the potentiality in disciplinary disobedience.

Travelling through dreamscapes, lonely snowy plains, absurdist capitalist underwaters, greenhouse gardens and desert landscapes, the film stretches into a practice of impossible spatial rules, strange dialogue practices, and inconclusive, unresolved scenic endings.

IN SEARCH OF PERFECTION

In Search of Perfection, 2017. Clay animation, HD, 19:47″ 

In Search of Perfection visualises beauty ideal through interviews of plastic surgeons. During animation the plasticine copy of the artist’s own head molds similar to the beauty ideal surgeons describe in the interviews, which are heard as a sound of the piece. 

Animation tries to clarify what would look a perfect face nowadays. Often the features that differ from beauty ideal are seen as abnormalities, that has to be fixed. What do we search when we search for better appearance?

 

 

GRAFFITI ROMANTIQUE

Pioni, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray-maali, purettava vanha teatterirakennus. Lappeenranta
Peony, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished theatre building. Lappeenranta

Pioni, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray-maali, purettava vanha teatterirakennus. Lappeenranta
Peony, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 18 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished theatre building. Lappeenranta

 

 

 

Lilja, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 5 x 2,8 m Spray-maali, purettava rakennus.
Lily, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 5 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished building.

 

 

Kissankello, sarjasta Graffiti Romantique, 2016. n. 3 x 2,8 m Spray-maali, purettava rakennus, Tampere.
Harebell, from the series Graffiti Romantique, 2016. n. 3 x 2,8 m Spray paint, soon-to-be-demolished building, Tampere.

THE GREYER

The Greyer

The Greyer is a character dressed up in grey color. She wanders around the city painting colorful objects grey. The Greyer has a special interest in advertisements.

The Greyer doesn’t create visual stimulants but erases them. The Greyer doesn’t ask to consume or perform or highlight, only to exist. The Greyer is not going to compete over attention; she’s trying to stop the competition. The greyer is an anti-advertisement, but the Greyer is not entertainment.

The Greyer has understood. Let city be grey and nature colorful. The Greyer sizes the city. On the other hand the Greyer has understood everything wrong from art, life, pleasure, beauty and entertainment. Grey is all the colors together. Greying is an attempt to concentrate and to calm down. Greying is an attempt to become present in an own space, to occupy space to one-self and to others.

The aim to make visual art is often an urge to leave a mark, be visible or make a statement heard. Non-public things will disappear. Grey is so ordinary, so well-known, that it loses its possibility to publicity, even though it would be presented public. The Greyer is the shittiest brand in the world. The Greyer is the bleakest artwork.

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique

 

Harmauttaja

Harmauttaja-teoksessa harmaisiin pukeutunut hahmo kulkee kaupungilla maalaten värikkäitä objekteja harmaiksi. Harmauttaja on erityisen kiinnostunut mainoksista

Harmauttaja ei luo visuaalisia ärsykkeitä vaan poistaa niitä. Hän ei pyydä kuluttamaan tai esiintymään tai korostamaan, vain olemaan. Harmauttaja ei aio kilpailla huomiosta, hän yrittää lopettaa kilpailun. Harmauttaja on antimainos, mutta harmauttaja ei ole viihdettä.

Harmauttaja on ymmärtänyt – kaupunki olkoon harmaa ja luonto värikäs. Harmauttaja pohjustaa kaupungin. Toisaalta harmauttaja on ymmärtänyt kaiken väärin, taiteen, elämän, nautinnon, kauneuden ja viihtymisen. Harmaa on kaikki värit yhdessä. Harmauttaminen on keskittymisen ja rauhoittumisen yritys. Harmauttaminen on yritys päästä omaan tilaan, vallata tilaa itselleen ja muille.

Kuvataiteen tekemisen motiivina on usein halu jättää jälki, olla näkyvillä tai saada sanomansa kuulluksi. Ei-julkiset asiat häviävät. Harmaa on niin tavallista, niin läpikotaisin tuttua, että se menettää julkisuusarvon, vaikka olisikin julkisesti esitetty. Harmauttaja on maailman paskin brändi. Harmauttaja on kaikista ankein taideteos.

 

Stockholm, 2017. Photo: Anna Knappe

 

 

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique

 

 

Helsinki, 2015. Photo: Ana Fradique