ILLANVIETTO

Alkoholinkäyttö on usein yhteisöllinen kokemus, joka muodostaa ja vahvistaa ihmissuhteita. Rituaali on luonteeltaan kollektiivinen. Yhdessä juopottelun side on vahva, koska humalassa omasta itsestä paljastetaan muille hauraita ja haavoittuvia puolia.

Kristinuskoa edeltäneessä luonnonuskonnossa vuodenaikarituaaleihin on liittynyt ryyppäämistä. Varmaan tavoite on ollut sama kuin nykyäänkin: luopua kontrollista ja siirtyä erilaiseen todellisuuden kokemiseen. Edelleen humala oikeuttaa käytöksen, joka normaaliolosuhteissa on tuomittavaa tai kulttuurisesti arveluttavaa.

Erityisesti taiteilijoiden kliseistä ryyppäämistä idealisoidaan, ihannoidaan ja samalla vähätellään. Alkoholinkäyttöön liittyy monia ristiriitaisia piirteitä. Erityisesti Suomessa alholinkäyttö vaikuttaa olevan siirtymäriitin asemassa ja sen käyttö liittyy esimerkiksi aikuistumiseen. Samalla alkoholismi on iso yhteiskunnallinen ja yksilöille kärsimystä aiheuttava ongelma. Humalahakuinen juominen on usein erittäin hauskaa, mutta se koetaan myös moraalittomana ja vaarallisena. Valtio omistaa alkoholimonopolin ja huolehtii myös alkoholismin vaikutuksista. Olutravintolan elinkeino on alkoholin myynti, mutta se ei saa kannustaa humalahakuiseen juomiseen.

Maalaus oli esillä baarissa, ja halusin kuvata siinä mahdollisimman humalaisia hahmoja. Humalan kuvaaminen kuitenkin tuntui epäsopivalta, kuin paljastaisi jotain liian henkilökohtaista.