PARVEILUITIÖ ETSII RAKKAUTTA

2024. Digitaalinen video. 10 min. 40 sek.

Parveiluitiö etsii rakkautta- teoksessa limakko liikkuu pitkin rakkauden symboleja, lisääntymissolujen kaaviokuvia ja sukupuolien merkkejä.

Teos käsittelee rakastumista, rakkauden etsimistä ja seksuaalista ”kemiaa”. Voidaan ajatella, että nämä elämän osa-alueet tapahtuvat solutasolla. Mitä oikeastaan tapahtuu, kun erittäin viehättävä solumuodostelma osuu kohdalle? Onko rakkaus biologinen prosessi, joka perustuu sopivien solujen löytämiseen?

Still-kuva Parveiluitiö etsii rakkautta- teoksesta

Rakkauselämään, pariutumiseen ja tunteisiin liittyvä sattumanvaraisuus ja epäreiluus ovat asioita, joita yksilö ei voi täysin kontrolloida, ja ehkä ne sen takia herättävätkin niin suuria tunteita.

Limakot lisääntyvät suvullisesti parveilusoluista eli flagellaateista. Niillä esiintyy melko monimutkaisia sukupuolisuhteita.

Ihmisen syntymiseen tarvitaan siittiö ja munasolu, mutta limakon parveilusolun täytyy kohdata vastakkainen parveilusolu, jolla on juuri tietynlainen yhdistelmä geenejä. Muiden kanssa lisääntyminen ei onnistu. Esimerkiksi Physarum polycephalum- limakolla näitä erilaisia geenivariantteja ja siis sukupuolia on 720.

Kuvat: Leena Pukki, Enja Eloranta

Teos toteutettiin osana Näkymä2017- ympäristötaidenäyttelyä, kuraattorit Pauli Ahopelto ja Niina-Anneli Kaarnamo

Runo, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, tuotanto: Leena Pukki

Musiikki ja äänisuunnittelu: Jenni Venäläinen

Voice Over: Teo Ala-Ruona, Jussi-Pekka Koivisto, Iiris laisi, Timo Mäkynen

Voice Over- äänitys ja loppumiksaus: Jarkko Kela

Värimäärittely: Anssi Korhonen

Runon käännös englanniksi: Matias Loikala

Tekstitys: Ilkka Pitkänen

Rahoitus: AVEK, Taiteen edistämiskeskus

Kiitos: Elina Varis, Sade Hiidenkari ja Eero Väisänen


	

NAARASKARHUN KULTTUURI

2022, Installaatio. Naaraskarhun kulttuuri on fiktiivinen museo-osasto, joka esittelee pronssikaudella elänyttä kansaa ja sen kulttuuria. Kansan yhteiskuntajärjestys oli matriarkaalinen ja animistinen, ja se oli järjestäytynyt horisontaalisesti suoran demokratian tapaan.


Installaatio sisältää monenlaista aineistoa kuten kuvitteellisia arkeologisia löydöksiä, kansan rekonstruoituja rituaaliesineitä ja kuvia kalliomaalauksista. Niiden kautta hahmottuu kuva kulttuurin yhteiskuntajärjestyksestä, uskomuksista ja rituaaleista. Esineiden löytöpaikat ovat Hiitolan kunnan alueella nykyisellä Venäjällä.

Naaraskarhun kulttuuri on utopia joka sijoittuu historiaan. Pronssikaudesta Suomessa on vähän tietoa, eikä tuolta ajalta ole myöskään säilynyt paljon esineitä. Jo kivikaudella yhteisöjen jäsenten välillä on ollut sosiaaliseen asemaan liittyviä eroja, mutta merkittävämmän sosiaalisen kerrostuneisuuden katsotaan tapahtuvan pronssikaudella, jolloin monista yhteisöistä kehittyi päällikkökuntia.

Yhteisöjen ja alueiden välillä on kuitenkin ollut merkittäviä eroja elämäntavoissa, järjestäytyneisyydessä ja hierarkkisuudessa.

Naaraskarhun kulttuuri on poikkeus oletetussa historiallisessa kehityksessä ja ajatusmatka aikaan ennen kristillistä patriarkaalisuutta, dualistista ja hierarkkista ajattelua, karttoja ja väkivaltaisia miesjohtajia.


Pronssivalut: Suvi Forssén

Kuvat pronssikautisista röykkiöhaudoista: Teija Tiitinen, Arkeologian kuvakokoelma, Digikuvakokoelma, Museovirasto

Kiitos: Suvi Forssén, Sade Hiidenkari, Olli Hopia, Raimo Jaatinen ja Hannakaisa Oksanen

Rahoitus: Suomen kulttuurirahasto, Oskar Öflunds Stiftelse sr

LIMAKON AIKA

2021. Digitaalinen video. 9 min. 50 sek.

Videoteoksessa limakkojen liike yhdistyy kuvioihin, jotka on valittu karjalaisista kuvatäkeistä. Limakot ovat alkeellisia ameboiksi luokiteltuja eliöitä, jotka pystyvät liikkumaan, vaikka niillä ei ole aivoja tai neurojärjestelmää. Taustalla kuultava runo käsittelee ajan, kiertokulun ja maatumisen teemoja.

Limakon aika pyrkii siirtämään fokuksen ihmisen kokemusmaailmasta toisaalle ja kyseenalaistamaan individualistisen käsityksen elämästä. Olemme riippuvaisia toisistamme, mikrobeista, ameboista ja eläinyhteisöistä, halusimme tai emme. Huomaamattomat hajottajaorganismit ovat tärkeässä osassa ravinteiden kiertoa ja jonain päivänä tulevat hajottamaan myös meidät.

Limakot ovat muun muassa lahopuiden pinnalla eläviä makroskooppisia solulimasta koostuvia organismeja, jotka pystyvät liikkumaan. Eri lajiset limakot ovat eri värisiä ja liikkuvat eri tavoilla ja nopeuksilla

Teoksessa limakon liike yhdistyy Luumäkeläisten kuvatäkkien perinteisiin kuvioihin. Kuviot ovat peräisin Pukin ja Pätärin sukujen täkkimalleista, jotka on tehty vanhojen mallien mukaan. Näiden mallien tai kuvioiden ikää ei voida määrittää, mutta tiedetään, että Karjalassa on kudottu kuvatäkkejä jo 1800-luvun alussa. Samanlaisia kuvioita esiintyy myös karjalaisissa kirjontamalleissa. Kuvioilla on erilaisia elämään ja elämiseen liittyviä nimiä, kuten jäniksenkäpälä/käpälikkö, reunaränikkä, elämänpuu, maailman kuva tai siiviläinen

teoksen levitys: AV-Arkki

Runo, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, tuotanto: Leena Pukki

Sävellys ja äänisuunnittelu: Jenni Venäläinen

Puhe: Ritva Sorvali, Jenni Venäläinen, Leena Pukki

Miksaus: Lauri Kallio

Värimäärittely ja tekstitys: Panu Johansson

Runon käännös englanniksi: Maire Saaritsa

Rahoitus: Suomen kulttuurirahasto, Mustarinda

LEENA PUKKI JA KAROLIINA PAAPPA: SYVÄLUOTAUS

2021, Interaktiivinen animaatio.

Syväluotaus on delfiinien kaikuluotainaistia käsittelevä interaktiivinen animaatio. Animaatioon liittyy kaikuluotaava äänimaisema, jonka voi tuntea kehollisesti tilassa. 

Teoksen tavoitteena on kääntää delfiinin kokemusmaailma ihmiskatsojalle ymmärrettävään muotoon ja tarjota immersiivinen taidekokemus, joka lisää empatian kokemusta.

Teoksessa vedenalainen maisema esitetään mukaillen delfiinien aisteja. Delfiinit erottavat ainoastaan sinisen ja vihreän sävyt, lisäksi niiden syvyysnäkö on huono. Delfiinit tuottavat kuitenkin ultraääntä, jonka avulla ne saavat informaatiota ympäristöstään. Vihellykset ja naksutukset paljastavat tietoa etäisyyksistä sekä materiaalien koostumuksesta. Kaikuluotaamalla vesi ja kudokset näyttäytyvät suhteellisen samanlaisilta.

Kuva: Hanna Peräkylä

Koska delfiini on nisäkäs sen keuhkot ovat täynnä ilmaa. ilma heijastaa ääntä eri tavoin kuin muut vedenalaiset materiaalit, joten delfiinistä erottuu veden alla yllättävä osa – keuhkot. Tutkija Helenä Telkänrannan mukaan lähelle delfiinin kokemusmaailmaa voisi päästä kuvittelemalla parven keuhkoja, joiden ympärillä näkyy delfiinin haaleat ääriviivat.

Teoksessa katsoja voi kaikuluodata vedenalaista maisemaa sekä metsästää yhdessä delfiinien kanssa. 

Syväluotaus on osa Toisen nahoissa- projektia. Toisen nahoissa on taideprojekti, jossa käsitellään eri eläinlajien ympäristön havainnointia näköaistin ja muiden aistien kautta. Projektin aikana toteutetaan erilaisia immersiivisiä teoksia, jotka pohjautuvat eri eläinlajien aisteihin.

Taideprojektin ydin on myötätunnon kokemuksen synnyttäminen ja vahvistaminen. Teoksissa ihmistä ajatellaan yhtenä eläinlajina, jonka ominaisuuksia verrataan muiden lajien ominaisuuksiin.

Teos toteutettiin osana Ääreen- taideprojektia Keskustakirjasto Oodin Kuutio- mediataidetilaan lokakuussa 2021.

Tekninen toteutus: Zach Laster

Animaatio: Minna Salminen

Äänisuunnittelu: Toni Teivaala

Ääreen- projektin koordinointi: Annika Dahlsten/ Taike, Sanna Huttunen/ Oodi

Kiitokset: Marko Tandefelt, Panu Akrenius, Petri Kivimäki, Arttu Paappa, Teuvo Tyrkkö

Rahoitus: AVEK

HAJOTTAJIEN SYNDIKAATTI

2020, Videoinstallaatio.

On vuosi 2070. 

Talousjärjestelmän muutosten ja kulutuksen kohtuullistamisen myötä erilaiset hajottajaorganismit ovat tulleet entistä tärkeämmäksi yhteiskunnalle. Sienet ovat opettaneet ihmisille, kuinka kommunikoidaan eri lajien välillä. Standaarit ovat tulleet jälleen muotiin. Aktivistiryhmä Hajottajien syndikaatti on kokoontunut kirjoittamaan manifestia.

Kuva: Tuomas Nokelainen

Installaatio näyttää aktivistiryhmä Hajottajien syndikaatin kokoustilan. 

Vuonna 2070 ilmastonmuutos on saatu torjuttua ja yhteiskuntajärjestelmä on muuttunut täysin. Kulutuksen kohtuullistamisen ja öljyn käytön lopettamisen jälkeen erilaiset hajottaja-organismit ovat tulleet yhä tärkeämmäksi yhteiskunnalle. Globaali kapitalismi on tullut tiensä päähän. Lisäksi sienien avulla on opittu kommunikoimaan eri lajien kesken. Hajottajien syndikaatti on aktivistiryhmä, joka vahvistaa tätä kommunikaatiota, tuo esille hajottajien tärkeyttä, osallistuu erilaisiin poliittisiin toimintoihin ja järjestää opintopiirejä sekä -retkiä.

Tilassa on kokouspöytä ja tuoleja osallistujille sekä näyttöjä, joilla pyörii opetusvideomaisesti time-lapse-animaatioita limakoista ja mätänevistä kasveista. Pöydällä lojuu kokouksen tarvikkeita; kyniä, muistivihkoja ja flyereita. Syndikaatin manifesti on printattu flyereihin ja on luettavissa pöydällä.

Tilassa on erilaisia esineitä, jotka viittavat järjestön toimintaan: lippuja, banderolleja, opintomateriaaleja ja erilaisia viirejä, jotka kantavat järjestön tunnuksia. Uuden niukkuuden ja kohtuullisuuden maailmassa järjestö on etsinyt symboliikkaansa vaikutteita esimerkiksi esihistoriallisista koristemalleista ja selkärangattomien eliöiden liikuntatavoista. Tunnelma on odottava, syndikaatin toimijat ovat lähteneet hetkeksi pois ja palaavat koska hyvänsä.

Pääosassa animaatioissa on limasieni eli limakko. Limakot ovat ameboiksi luokiteltavia lähinnä solulimasta koostuvia organismeja, jotka elävät muun muassa lahopuiden pinnalla. Limakot eivät ole siis kasveja eivätkä eläimiä. Vaikka limakoilla ei ole lihaksia, hermojärjestelmää eikä esimerkiksi aivoja, ne pystyvät liikkumaan.

Jotkin limakkolajit elävät lahopuulla yksittäisinä ameboina, mutta vaikeiden aikojen koittaessa ne yhdistyvät yhdeksi yksilöksi ja alkavat etsiä ruokaa ryömien.

Limakkovideot:

Ohjaus: Leena Pukki
Kuvaus: Leena Pukki ja Christopher L. Thomas
Äänisuunnittelu: Toni Teivaala

Mätänevä asetelma-video:

Ohjaus ja kuvaus: Leena Pukki
Musiikki ja äänisuunnittelu: Leevi Pukki

Rahoitus: AVEK, Lappeenrannan taidemuseo

Limakkovideot on kuvattu osana Miracle Workers- kollektiivin Killing of Čáhcerávga- teosta, jonka Frame Contemporary Art Finland tilasi ja tuotti Venetsian Biennaaliin 2019.

Miracle Workers- kollektiivi: Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Sonya Lindfors, Bonaventure Soh Bejeng Ndikung, Outi Pieski, Leena Pukki, Christopher Thomas, Lorenzo Sandoval, Martta Tuomaala, Christopher Wessels, Suvi West ja Giovanna Esposito Yussif

MIRACLE WORKERS COLLECTIVE: KILLING OF ČÁHCERÁVGA

2019, Kollektiivinen videoteos, 30 min. 53 sek.

The Killing of Čáhcerávga on viidestä lyhytelokuvasta koostuva teos, jossa Miracle Workers -kollektiivi – joukko kulttuurityöläisiä, kirjailijoita, elokuvantekijöitä, kuvataiteilijoita, kuraattoreita, koreografeja ja muusikkoja – tutkii tottelemattomuuden potentiaalia vanhoissa ajatusmalleissa.

Kuva: Ugo Carmeni

Elokuvassa kerrotaan hajanaisia yhteisöllisiä tarinoita, ja se kuljettaa katsojansa läpi unimaisemien, yksinäisten lumisten lakeuksien, absurdististen kapitalististen merenalaisten syvyyksien, kasvipuutarhojen ja autiomaiden.

Miracle Workers -kollektiivin ensimmäinen yhteisnäyttely A Greater Miracle of Perception oli esillä Suomen Alvar Aalto -paviljongissa Venetsian kuvataidebiennaalissa vuonna 2019. Näyttelyssä oli esillä taiteilija Outi Pieskin installaatio, joka ilmensi saamelaisten yhteistä kamppailua raja-aitoja vastaan sekä sarja ihmeiden kokemuksellista poetiikkaa luotaavia lyhytelokuvia.

Teoksen tilasi ja tuotti Frame Contemporary Art Finland Venetsian Biennaaliin 2019.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Sonya Lindfors, Leena Pukki, Martta Tuomaala, Christopher L. Thomas ja Suvi West

Esiintyjät: Aile Kirste Lokki, Pirita Näkkäläjärvi, Noora Dadu, Simon Al Bazoon ja Esete Sutinen

Kuratointi: Giovanna Esposito Yussif ja Christopher Wessels

Tuotanto: Danai Anagnostou

Kuvaus: Christopher L. Thomas

Leikkaus: Miracle Workers Collective

Äänisuunnittelu: Ilkka Kunttu

Musiikki: Hanssa Ristena Kerttu/ Kerttu Vuolab ja Johannes Valkonen

Värimäärittely; Sarrah Wilkman

Rahoitus: Avek/ Tuuli Penttinen-Lampisuo, Helsingin kaupunki/ Helsinki Biennale 2020, Visit Finland, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Saastamoisen säätiö, Suomen kulttuurirahasto ja Suomen suurlähetystö, Rooma

Miracle Workers Collective: Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Sonya Lindfors, Bonaventure Soh Bejeng Ndikung, Outi Pieski, Leena Pukki, Christopher Thomas, Lorenzo Sandoval, Martta Tuomaala, Christopher Wessels, Suvi West ja Giovanna Esposito Yussif

TÄYDELLISYYTTÄ ETSIMÄSSÄ

2019, Stop motion- animaatio, 16 min. 25 sek.

Täydellisyyttä etsimässä on animaatio, jonka aiheena ovat kauneuskäsitys ja kehon muokkaus. Teos visualisoi kauneusihanteita plastiikkakirurgien haastatteluiden ja animaation avulla. Animaatiossa etsitään täydellisiä kasvoja, joita kohti muovailuvahaversio taiteilijan päästä muokkautuu hitaasti.

Mitä etsitään, kun etsitään parempaa ulkonäköä? Mitkä piirteet tekevät kasvoista viehättävät tai ei-viehättävät? Mitkä piirteet ovat toivottuja, ei-toivottuja tai normaaleja? 

Käsikirjoitus, haastattelut, äänitys, animaatio, leikkaus: Leena Pukki

Äänityöt: Toni Teivaala

Tekstitys, värimäärittely: Ilkka Pitkänen

Haastatellut kirurgit: Hebert Lamblet, Timo Pakkanen, Pentscho Popov, Tatu Tarkka

Rahoitus: AVEK/ Tuuli Penttinen-Lampisuo, Helsingin Taidehalli

ROUTE COUTURE

2008-

Route Couture- teokset ovat veistoksellisia asuja ja asusteita, jotka on valmistettu yliajettujen eläinten turkiksista ja nahoista. Projektiin kuuluu myös asuista otettuja valokuvia sekä dokumenttikuvia prosessista, jossa taiteilijat ovat keränneet kuolleita eläimiä teiden varsilta, käsitelleet niiden nahat ja valmistaneet niistä teoksia.

Useat asuista on valmistettu haute couture-tyyliin. Myös osa valokuvista jäljittelee muodin ja mainonnan kuvastoa.

Projektin taiteilijat ovat Leena Pukki, Karoliina Paappa, Lari Lätti ja Stina Riikonen.

Turkis on perinteisesti luksustuote, ylempiluokkainen imagovaate johon kääriytyvät arvonsa tuntevat ja sen näyttävät kuluttajat. Route Couture-turkisten materiaalina käytetty yliajettu eläin korjataan talteen samalla kun teiden varsilta siivotaan roskat. Projekti pohtii elämän arvostusta ja arvottamista ylentämällä jätteen asemassa olevan ruumiin arvostettavaan muotoon.

Turkistarhojen ja lihan tehotuotantolaitosten maailmassa Route Couture pyrkii lähentämään ihmisiä ja villieläimiä etäännyttämisen sijaan.

Route Couture kommentoi myös mainoskuvaa. Myytävissä tuotteissa mielikuva tuotteesta, ja kuluttajasta itsestään tuotteen ostamisen jälkeen on usein tärkeämpi kuin tuotteen sisältö. Raadot koettelevat sisällön rajoja.

Route Couture-projektin teoksia on ollut esillä useissa ryhmä- yksityis-ja yhteisnäyttelyissä. Osassa näyttelyjä on jäljitelty muotikontekstia ja erilaisia mallistoja on esitelty esimerkiksi näyteikkunoissa, osa taas on ripustettu galleriaan.

Into Kustannus julkaisi vuonna 2017 kirjan Route Couture, joka esittelee ryhmän tuotantoa vuosilta 2008-2016. Kirjan ovat toimittaneet Leena Pukki ja Karoliina Paappa.

Dokumentaatiokuva, Tien päällä, 2009. Karoliina Paappa
Sarjasta In-Between: Huoltoasema, 2016. Malli Kaisa Partila
Sarjasta In-Between: Metro, 2016. Malli Aino Johansson
Sarjasta In-Between: Satama, 2016. Malli Olli Hopia
Sarjasta HAIR: Syksy, 2015. Malli Emmi Uimonen
Sarjasta HAIR: Kesä, 2015.
Sarjasta HAIR: Talvi, 2015. Malli Timo Vuori
Osuma, 2016. Malli Suvi Luontama