Portfolio Category: Mediataide

Installaatio sisältää monenlaista aineistoa kuten kuvitteellisia arkeologisia löydöksiä, kansan rekonstruoituja rituaaliesineitä ja kuvia kalliomaalauksista. Niiden kautta hahmottuu kuva kulttuurin yhteiskuntajärjestyksestä, uskomuksista ja rituaaleista. Esineiden löytöpaikat ovat Hiitolan kunnan alueella nykyisellä Venäjällä.

Naaraskarhun kulttuuri on utopia joka sijoittuu historiaan. Pronssikaudesta Suomessa on vähän tietoa, eikä tuolta ajalta ole myöskään säilynyt paljon esineitä. Jo kivikaudella yhteisöjen jäsenten välillä on ollut sosiaaliseen asemaan liittyviä eroja, mutta merkittävämmän sosiaalisen kerrostuneisuuden katsotaan tapahtuvan pronssikaudella, jolloin monista yhteisöistä kehittyi päällikkökuntia.

Limakon aika pyrkii siirtämään fokuksen ihmisen kokemusmaailmasta toisaalle ja kyseenalaistamaan individualistisen käsityksen elämästä. Olemme riippuvaisia toisistamme, mikrobeista, ameboista ja eläinyhteisöistä, halusimme tai emme. Huomaamattomat hajottajaorganismit ovat tärkeässä osassa ravinteiden kiertoa ja jonain päivänä tulevat hajottamaan myös meidät.

Limakot ovat muun muassa lahopuiden pinnalla eläviä makroskooppisia solulimasta koostuvia organismeja, jotka pystyvät liikkumaan. Eri lajiset limakot ovat eri värisiä ja liikkuvat eri tavoilla ja nopeuksilla

Teoksessa limakon liike yhdistyy Luumäkeläisten kuvatäkkien perinteisiin kuvioihin. Kuviot ovat peräisin Pukin ja Pätärin sukujen täkkimalleista, jotka on tehty vanhojen mallien mukaan. Näiden mallien tai kuvioiden ikää ei voida määrittää, mutta tiedetään, että Karjalassa on kudottu kuvatäkkejä jo 1800-luvun alussa. Samanlaisia kuvioita esiintyy myös karjalaisissa kirjontamalleissa. Kuvioilla on erilaisia elämään ja elämiseen liittyviä nimiä, kuten jäniksenkäpälä/käpälikkö, reunaränikkä, elämänpuu, maailman kuva tai siiviläinen

Teoksessa vedenalainen maisema esitetään mukaillen delfiinien aisteja. Delfiinit erottavat ainoastaan sinisen ja vihreän sävyt, lisäksi niiden syvyysnäkö on huono. Delfiinit tuottavat kuitenkin ultraääntä, jonka avulla ne saavat informaatiota ympäristöstään. Vihellykset ja naksutukset paljastavat tietoa etäisyyksistä sekä materiaalien koostumuksesta. Kaikuluotaamalla vesi ja kudokset näyttäytyvät suhteellisen samanlaisilta.

Syväluotaus on osa Toisen nahoissa- projektia. Toisen nahoissa on taideprojekti, jossa käsitellään eri eläinlajien ympäristön havainnointia näköaistin ja muiden aistien kautta. Projektin aikana toteutetaan erilaisia immersiivisiä teoksia, jotka pohjautuvat eri eläinlajien aisteihin.

Taideprojektin ydin on myötätunnon kokemuksen synnyttäminen ja vahvistaminen. Teoksissa ihmistä ajatellaan yhtenä eläinlajina, jonka ominaisuuksia verrataan muiden lajien ominaisuuksiin.

Installaatio näyttää aktivistiryhmä Hajottajien syndikaatin kokoustilan. 

Vuonna 2070 ilmastonmuutos on saatu torjuttua ja yhteiskuntajärjestelmä on muuttunut täysin. Kulutuksen kohtuullistamisen ja öljyn käytön lopettamisen jälkeen erilaiset hajottaja-organismit ovat tulleet yhä tärkeämmäksi yhteiskunnalle. Globaali kapitalismi on tullut tiensä päähän. Lisäksi sienien avulla on opittu kommunikoimaan eri lajien kesken. Hajottajien syndikaatti on aktivistiryhmä, joka vahvistaa tätä kommunikaatiota, tuo esille hajottajien tärkeyttä, osallistuu erilaisiin poliittisiin toimintoihin ja järjestää opintopiirejä sekä -retkiä.

Tilassa on kokouspöytä ja tuoleja osallistujille sekä näyttöjä, joilla pyörii opetusvideomaisesti time-lapse-animaatioita limakoista ja mätänevistä kasveista. Pöydällä lojuu kokouksen tarvikkeita; kyniä, muistivihkoja ja flyereita. Syndikaatin manifesti on printattu flyereihin ja on luettavissa pöydällä.

Tilassa on erilaisia esineitä, jotka viittavat järjestön toimintaan: lippuja, banderolleja, opintomateriaaleja ja erilaisia viirejä, jotka kantavat järjestön tunnuksia. Uuden niukkuuden ja kohtuullisuuden maailmassa järjestö on etsinyt symboliikkaansa vaikutteita esimerkiksi esihistoriallisista koristemalleista ja selkärangattomien eliöiden liikuntatavoista. Tunnelma on odottava, syndikaatin toimijat ovat lähteneet hetkeksi pois ja palaavat koska hyvänsä.

Pääosassa animaatioissa on limasieni eli limakko. Limakot ovat ameboiksi luokiteltavia lähinnä solulimasta koostuvia organismeja, jotka elävät muun muassa lahopuiden pinnalla. Limakot eivät ole siis kasveja eivätkä eläimiä. Vaikka limakoilla ei ole lihaksia, hermojärjestelmää eikä esimerkiksi aivoja, ne pystyvät liikkumaan.

Jotkin limakkolajit elävät lahopuulla yksittäisinä ameboina, mutta vaikeiden aikojen koittaessa ne yhdistyvät yhdeksi yksilöksi ja alkavat etsiä ruokaa ryömien.

Elokuvassa kerrotaan hajanaisia yhteisöllisiä tarinoita, ja se kuljettaa katsojansa läpi unimaisemien, yksinäisten lumisten lakeuksien, absurdististen kapitalististen merenalaisten syvyyksien, kasvipuutarhojen ja autiomaiden.

Miracle Workers -kollektiivin ensimmäinen yhteisnäyttely A Greater Miracle of Perception oli esillä Suomen Alvar Aalto -paviljongissa Venetsian kuvataidebiennaalissa vuonna 2019. Näyttelyssä oli esillä taiteilija Outi Pieskin installaatio, joka ilmensi saamelaisten yhteistä kamppailua raja-aitoja vastaan sekä sarja ihmeiden kokemuksellista poetiikkaa luotaavia lyhytelokuvia.